Juri Aivaseda – kirjailijanimeltään Vella – on metsänenetsiHantien ja mansien piirikunnasta. Hän on poroisäntä ja runoilija. Hänen porolaitumensa ja elinpiirinsä ovat Lukoilin öljy-yhtiön puristuksissa ja pala palalta häviämässä.
http://www.maanystavat.fi/oil/juri.htm
2/1999
Juri Vellan runoja
Maassa ensilumi
valkea, valkea, valkea.
Ulos astuu ihminen
harmaa, harmaa, harmaa.
Näkee, lumen peitossa kaikki:
talo, veräjä, reki
yht’äkkiä valmiina
syöksymään matkaan.
Hän näkee pilvet,
siniharmaat hahtuvat.
Ilmassa leijailevat
kevyet hiutaleet
sulavat kasvoille,
laskeutuvat hartioille
aivan kuin
tapaamisesta iloiten.
Niin on jo
valkea, valkea, valkea
sama ihminen
äsken harmaa, harmaa
___
Synnyinseudulleni kiiruhdan,
kotiini, siellä
lumeni, talveni minua odottavat.
Perille kun saavun
metsään, tieheni luikin.
Soopelini minua jo kauan odotti,
kettukin
ja tuolla pajukossa
hirveni minua odottaa:
metsästäjää hurjaa
noutamaan odottaa.
Kun läpi pensaikon äänettömästi,
salavihkaa,
huomaamattomasti hiivin
aseeni kanssa
lujaa sydämeni
rinnassa hakkaa
ja tiheikössä hirvi juoksee pois…
Dehei
Väliaikainen kaupunki
Ylellinen loisto öljyruplien,
kodat pakotettu kauemmaksi.
Hanti nauraa rumpunsa kanssa,
nenetsi hymähtää ripsiensä takaa –
kuolleessa paikassa
kuollut kaupunki
isottelee kuolleella tulevaisuudellaan.
Väliaikaiset ihmiset
väliaikaisessa baarissa
ryyppää väliaikaista oluttaan.
Väliaikainen vuosisata olkapäittensä ylitse
väliaikaisia minuutteja
tunneista naputtaa pois.
Huoleton on vain
pieni porovasa,
näykkiessään sammalta äitinsä jalkojen alta.
Hänen silmiensä syvyydessä on
menneisyyttä – vuosituhannet,
tulevaisuutta – vuosituhannet.
Hän rapsuttaa kaviolla sarviaan
ja huolimattomasti pissaa.
Ruostuvalle öljyjohdolle.